Ikuisuuskysymykset?

Meillä turkulaisilla on tapana vähän fundeerata asioita. Joskus ehkä hieman liikaakin... 
Alla tämän hetken mielipiteeni meille kaikille niin rakkaisiin Turun ikuisuuskysymyksiin.

Konserttitalo?
Vaikeina taloudellisina aikoina jokainen hankinta on punnittava tarkkaan. Toisaalta en muista koska viimeksi ei olisi ollut "vaikeat ajat." Kulttuuri edustaa ihmiskunnan jatkuvuutta. Konserttitalo mahdollistaa viestien kuuntelemisen jopa satojen vuosien takaa. Valittu sijainti on hyvä siinä missä jokin muukin keskeinen sijainti ja sen erityisetuna on teatterin läheisyys. Päätös talon sijoittamisesta itsenäisyydenaukiolle on jo tehty, sen takana on seistävä. Eihän tehdä tästäkin todellista ikuisuuskysymystä.

Matkakeskus?
Ehdoton kyllä. Junien ja pitkän matkan linja-autojen saattaminen saman katon alle, yhdessä riittävän parkkitilan kanssa, olisi Turulle kilpailukykyä tuovaa nykyaikaa. Pelkkä vierailu Kampin ostoskeskukseen Helsingissä riittänee vakuuttamaan kenet tahansa. Paitsi että Stadilaiset unohtivat ohjata junat samaan kokonaisuuteen. Sijaintina minusta luontevin olisi edelleen nykyinen linja-autoaseman seutu, koska se on paitsi keskellä kaupunkia ja lähellä satamaa, myös sekä Tampereen, Helsingin että Porin teiden luontevin risteyskohta. Kupittaa olisi muuten hyvä toinen vaihtoehto, mutta sen sijainti ei tue täysin kaikkia liikennöimissuuntia. Esim. Tampereen raiteen tuominen sinne voi olla hankalaa.

Tunnin juna?
Ehdoton kyllä. Kuten monet meistä, olen itsekin pendelöinyt muutaman vuoden Helsinkiin. Siksi tiedän, että jokainen minuutti, puhumattakaan melkein kokonaisesta tunnista kerrottuna matkustajien valtavalla määrällä, jonka voimme säästää junassa tai autossa istumisesta, sataa suoraan tuottavuuden ja hyvinvoinnin laariin. 

Raitiotie?
Olen varovaisen avoin Kokoomuksen jo kuluvalla valtuustokaudella asettamat, ennen kaikkea taloudelliset reunaehdot täyttävälle ratkaisulle. Kaupunkikehityksen kannalta raitiotiellä saattaa olla paljonkin annettavaa meille kaikille. Mutta jos motivaationa on julkisen liikenteen ratkaisun kautta syntyvä oletettu kaupunkikuvan kirkastaminen tai pelkkä nostalgia, niin itsetunnon kohottaminen tai historian palauttaminen tällä keinolla ei ole mielestäni tarpeen. Pärjäämme kyllä vertailussa muutenkin. 

Tornitalo?
Turkuun mahtuu monenlaista rakennusta. En ole mikään korkean rakentamisen fani, mutta ehdottomasti Turkuun voisi rakentaa muutaman korkeammankin talon. Meillä ei ole yleisölle avointa näköalapaikkaa, ja siihen esim. Kakolan huipulle nouseva talo tarjoaisi oivan mahdollisuuden uudelle matkailukohteelle. Tällaiset hankkeet ovat hyvä esimerkki siitä, miten yksityisellä rahalla voidaan oikein toteutettuna saada jotakin pientä kivaa meille kaikille. Turun kaunista maisemalinjaa ei tietenkään saa vaarantaa. Talot on suunniteltava ammattitaidolla ja hyvällä silmällä.

Huvipuisto?
Me Turkulaiset ansaitsemme kivan yhteisen huvittelupaikan. Paitsi että se olisi kiva meille turkulaisille, se olisi kiva myös muille tuoden Turkuun paljon uusia matkailijoita Suomesta ja maailmalta. Kuten ehkä raitiotien kohdalla, tässä asiassa ei ole kyse pelkästään kaupungin itsetunnon kohottamisesta. Kupittaan puisto on jo nyt aivan mahtava paikka kaupungin lapsille ja perheille, mutta Turkuun mahtuu muutakin. Perhetäky, toki kunnolla ja oikeaan paikkaan toteutettuna, on varma tapa nostaa Turun vetovoimaa maailmalla.

Toriparkki?
Eihän jatketa enää tästä. Päätös on tehty, parkki melkein valmis, ja ainakin minun kokemukseni mukaan toimiva - olen varma, että se tulee palvelemaan hyvin turkulaisten tarpeita keskustassa vuosikymmeniä.