Broileroituminen eli vaalityö on lähtenyt hyvin liikeelle. Olemme vaalitiimin kanssa tehneet aivan valtavasti kaikenlaista päivin öin, ja se näkyy kieltämättä myös ainakin allekirjoittaneen silmäpussien koossa. Vaalitiimi hitsautuu hyvin yhteen ja oppii toisiltaan. Olen urani aikana ollut valtavassa määrässä erilaisia työryhmiä, ja tiedän, että yhteisen hiilen löytäminen ei ole aina itsestäänselvyys. Varsinkaan, kun noin 10 toisilleen tuntematonta ihmistä laitetaan samaan tiimiin.
Silläkin uhalla, että kirjoitukseni vaikuttaa liiankin markkinointihenkiseltä superhypetykseltä, lisään vielä senkin, että vaalityön vastaanotto on mielestäni ollut todella positiivista. Useimmat tutut sekä monet tuntemattomatkin ovat jo antaneet paljon positiivista palautetta. Kiitos! Se lämmittää ja kannustaa. Sen myötä en ehdokkaana todellakaan koe olevani omalla asiallani, vaan nimenomaan yhteisen urakan äärellä.
Ennen todellisen vaalityön loppukirin alkua on vielä paljon tehtävää. Vaaliteemojen kirkastaminen eli konkreettisten ideoiden ja viestien jalostaminen on vielä hieman kesken. Se on minusta suorastaan hyvä ja suotavaakin. Nopeasti omasta päästä kyhätty tematiikka ei vain yksinkertaisesti voi toimia edustuksellisessa demokratiassa. Arvot ja mielipiteet ovat vahvasti omiani, mutta onnekseni minun ei tarvitse keksiä kaikkia pyöriä itse.
Toisena tämän hetken päänakkina on konkreettisen vaalityösuunnitelman viimeistely. Nyrkkisääntönähän voidaan sanoa, että 1000 ideasta jalostuu 100 toteuttamiskelpoista juttua, joista vain 10 voidaan tehdä ihan oikeasti. Paljon tapahtumia ja ideoita on jo lukittu, mutta monta asiaa odottaa vielä viimeistelyään. Tässäkin valmistelussa joukkovoima on valtti.
Ainoa pieni huolenaihe on se, että olemmeko tiimin kanssa liikaa omassa kuplassamme. Emme vielä tiedä, miten ideamme kestävät vertailun ja todellisen haastamisen. JohtoRyhmästähän muodostuu niin yrityselämässä kuin muussakin tekemisessä hyvin nopeasti JohtoTyhmä, jos se ei kunnolla huomioi oman kuplansa ulkopuolista maailmaa. Kovakin palaute on siis otettava ja otetaan ennen kaikkea lahjana. So bring it on!
Ideoiden ja suunnitelmien laadun ja kestävyyden näyttää aika. Vaalityön kuluessa kertyy toki jonkinlainen tuntuma, mutta vasta 9.4. voidaan todella arvioida, miten olemme onnistuneet. Toisaalta tähän mennessä palaute on ollut rohkaisevaa, joten varmasti on tehty oikeitakin asioita.
Ehdokkuudesta kertominen ja siihen liittyvät keskustelut ovat olleet innostavia. "Itsensä myyminen" ei tunnu niin pahalta kuin miltä se ehkä kaltaiseni tavallisen varsinassuomalaisen hieman ujonkin miehen mielessä ennakkoon vaikutti. Tärkeintä tuntuu olevan se, että oikeasti kuuntelee mitä ihmisillä on mielessä. Näiden summana kristallisoituu lopulta se oma, vahvasti myös muiden ihmisten ideoihin nojaava mutta silti minun näköiseni kampanja. Ja mikä tärkeintä, näitä keskusteluita käydään kuitenkin vaalien jälkeistä aikaa eikä vaaleja varten.
Toisaalta en edes koe myyväni vain persoonaani, vaan enemmänkin niitä arvoja ja päämääriä, joita edustan. Hienoa, jos joku ostaa minut tai sen mitä teen, mutta vielä parempi, jos hän ostaa sen, miksi sen teen.
Esimerkki miksi-osiosta. Uskon, että perheet ja yritykset ovat kaupungin tukijalat, joiden varaan voimme näiden kahden hyvinvoinnista huolehtimalla rakentaa myös kaikkien muiden ryhmien hyvinvoinnin. Perheet, kaikessa monimuotoisuudessaan, ja yritykset, pienistä suuriin, ovat tietyssä mielessä yhteiskunnan vakiintuneet ankkurit. Näiden ankkureiden luoman työvoiman kysynnän ja tarjonnan vakauden sekä liikevaihdon varassa kaikki muu toiminta voi vapaammin hakea muotoaan. Ajan siis perheiden ja yritysten asiaa. En siksi, että minusta vain näillä kahdella olisi merkitystä, vaan siksi, että uskon aidosti näiden kahden ryhmän hyvinvoinnin olevan lopulta aivan kaikkien muidenkin etu.
Tässä nopeat mietteeni tällä hetkellä. Broileri on siis jo melkein uunissa, vielä vähän marinointia ja kypsyttäminen voi alkaa. Tervetuloa pöytään!